Kansallispuisto alkaa olla piiritettynä hakkuilla ja teillä. Viimeisimpänä tässä ketjussa: palstan venevalkaman ja kansallispuiston pohjoisrajan välillä, jonka läpi legendaarinen Hetta-Pallas vaellusreitti kulkee, on ostanut iso metsätaloustoimija. Tätä menoa puisto jää suojelun saarekkeeksi, vaikka on tiedossa, että monimuotoisuuden säilyttämiseksi tärkeintä on suojelualueiden linkittyneisyys.

Kukaan ei varmaan osaa sanoa numeerisesti, milloin erämaa – tuttavallisemmin kaira – kadottaa erämaisuutensa. Mikä on esimerkiksi se melun määrä, joka vielä sulautuu ympäristöönsä siten, että eliöt (meidät mukaan lukien) saavat olla erämaan rauhassa? 

Pohjoisen metsät ovat tehokkaita hiilinieluja, arvokkaita luontokadon hidastajia ja välttämättömiä paikallisten ihmisten elinkeinoille, kuten poronhoidolle, metsästys-keräilylle ja matkailulle. Tästä huolimatta Enontekiöllä hakataan lähes luonnontilaisia metsiä, joista löytyy uhanalaisia lajeja ja vanhojen metsien indikaattorilajeja. 

Järvi on avoinna 25. toukokuuta alkaen.

Kohvakepit poistettu 14.5. ja sitä kautta jään mittaaminen on tältä kaudelta ohi. Jäätä oli vielä 58cm, josta teräsjäätä noin puolet. Kohva oli jo pehmeää kairata, mutta kantoi kuitenkin kävelijää.

Viimeisen lumenmittauksen suoritin 19.5. Näkkälässä, jossa pälveä jo noin 90 prosenttia maa-alasta.

Tulvahuippu Ounasjoella ja -järvellä koettiin 20.5.  tienoilla. Odotettavissa saattta olla vielä toinen pienempi huippu, kun sulavedet saapuvat tunturialueilta. Toisen huipun ei ole ennustettu olevan kovin suuri tänä keväänä.

Kaikkein oudointa vesistöjen keväässä on tämä: tulee päivä, jolloin linnut laulavat ja hyönteiset pörräävät, aurinko on horisontin yläpuolella vuorokauden ympäri, joet pauhaavat, järven rantavesi on vapaata, mutta järven jääkansi vielä vaan pysyy. Lumi on sulanut päältä, mutta pitkään aikaan kohvan valkoisuus ei päästänyt auringon säteitä läpi lämmittämään itse teräsjääkantta. Pinnassa näkyy kyllä muutoksia, mutta talviselta järvi silti vaikuttaa. 

Hetan seutu on latuhiihtäjän paratiisi kattavan verkostonsa ja alueen erämaisuuden rippeiden ansiosta. Jos kelkkailijat eivät systemaattisesti ajaisi latuja pilalle, tämä paikka saattaisi hyvinkin olla maailman kärkikolmikossa pitkien päivämatkojen hiihtonautiskelijalle.