Pohjoisen metsät ovat tehokkaita hiilinieluja, arvokkaita luontokadon hidastajia ja välttämättömiä paikallisten ihmisten elinkeinoille, kuten poronhoidolle, metsästys-keräilylle ja matkailulle. Tästä huolimatta Enontekiöllä hakataan lähes luonnontilaisia metsiä, joista löytyy uhanalaisia lajeja ja vanhojen metsien indikaattorilajeja. 

Järvi on avoinna 25. toukokuuta alkaen.

Kohvakepit poistettu 14.5. ja sitä kautta jään mittaaminen on tältä kaudelta ohi. Jäätä oli vielä 58cm, josta teräsjäätä noin puolet. Kohva oli jo pehmeää kairata, mutta kantoi kuitenkin kävelijää.

Viimeisen lumenmittauksen suoritin 19.5. Näkkälässä, jossa pälveä jo noin 90 prosenttia maa-alasta.

Tulvahuippu Ounasjoella ja -järvellä koettiin 20.5.  tienoilla. Odotettavissa saattta olla vielä toinen pienempi huippu, kun sulavedet saapuvat tunturialueilta. Toisen huipun ei ole ennustettu olevan kovin suuri tänä keväänä.

Kaikkein oudointa vesistöjen keväässä on tämä: tulee päivä, jolloin linnut laulavat ja hyönteiset pörräävät, aurinko on horisontin yläpuolella vuorokauden ympäri, joet pauhaavat, järven rantavesi on vapaata, mutta järven jääkansi vielä vaan pysyy. Lumi on sulanut päältä, mutta pitkään aikaan kohvan valkoisuus ei päästänyt auringon säteitä läpi lämmittämään itse teräsjääkantta. Pinnassa näkyy kyllä muutoksia, mutta talviselta järvi silti vaikuttaa. 

Hetan seutu on latuhiihtäjän paratiisi kattavan verkostonsa ja alueen erämaisuuden rippeiden ansiosta. Jos kelkkailijat eivät systemaattisesti ajaisi latuja pilalle, tämä paikka saattaisi hyvinkin olla maailman kärkikolmikossa pitkien päivämatkojen hiihtonautiskelijalle.

Rantarakentamista on karkeasti kahdenlaista: ympäröivään maisemaan sulautuvaa ja asukkaan/rakentajan ehdoilla tehtyä. Kutsutaan näitä koulukuntia nyt yksinkertaistaen vaikka pohjoiseksi ja eteläiseksi estetiikaksi.

Ympäristöön sulautuva rantarakentaminen ottaa huomioon sen, minkälaisen vaikutelman järvi tai joki antaa vesistöstä päin koettuna. Se on siis pohjoisten piilopirttien estetiikkaa. Joki tai järvi saattaa olla tiheäänkin kämppärakennettu, mutta siinä siitä huolimatta säilyy vesillä liikkujille koskemattomuuden tuntu.

Olen mainostanut yritystäni hiilineutraalina. Tämä on totta, sillä lihasvoimin liikuteltava kulkupelini on puhdas tapa matkustaa. Mutta en oikeastaan pidä termin hiilijalanjälki käytöstä. Se usein – tahallaan tai tahattomasti – sekoitetaan kestävyyteen, vaikka se kertoo kestävyydestä hyvin vähän ja on monin tavoin jopa harhaanjohtava. Hiilineutraalius laskelmia vääristellään sillä, että yritys voi kompensoida olemalla metsänomistaja, joka istuttaa metsää. Tämä kompensaatio ei takaa, etteikö metsää myöhemmin hakattaisi. Kuulostaa yrityksille vähän liian helpolta?

Enontekiön matkailun kulmakivi on eittämättä alueen ainutlaatuinen luonto. Sitä täältä tullaan hakemaan: hiljaisuutta ja rauhaa, jota muualta on nykyään vaikea löytää.

Rakastan Enontekiön erämaita ja maailmalla olen valmis kailottamaan muiden mukana, että ei ole toista tällaista paikkaa. Mutta -