Satelliittihetta sen viimeistään paljastaa. Koskematon luonto on vaarassa. Tämä tulee selväksi varsinkin, kun vertailee ilmakuvia eri vuosikymmeniltä.

Usein luontoa markkinoidaan sen parantavan voiman ansiosta. Monien uskottavien tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen laskee stressitasoja ja parantaa hyvinvointia. Esimerkiksi menetyksen kokeneelle, surutyötä tekevälle ihmiselle luonnossa oleskeleminen tarjoaa helpotusta.

Viime vuonna minulta varastettiin Hetan venevalkamasta vara-airot . (Etsintäkuulutus: pitkät lakatut tehdasairot!) En jäänyt kokeilemaan, ken voi airoitta soutaa, vaan päätin tilata uudet jo ennen järven sulamista.

Pellosta löytyi veneenveistäjä neljännessä polvessa, jonka yritys Kivilompolo hoiti homman puhelintilauksena mittojen mukaan (ei robotteja, ei kaavioita!). Airot ovat kuusipuuta, pitkät ja komeat. Niillä kelpaa soutaa tuulisemmallakin selällä, eikä tarvitse pelätä airon katkeamista. Ne näyttävät siltä, että tulevat kestämään vielä monta kesää.

Ounasjärven soutuvenetaksi toimii tänäkin kesänä iltaisin myös roskataksina: uisteluretkillä uisteluosuus unohtuu, kun roskat vetävät soutajaa puoleensa. Alkukesästä toiseen järvistä ja rannoilta löytyy paljon roskaa, kuten verkkoja, lasisia ja muoviosia juomapulloja, tölkkejä, verkon kohoja, muovisia reittimerkkejä, makeispakkausten kääröjä, muovipeitteitä ja -pusseja. Mikään virallinen taho ei näitä kerää pois. Jätteet eivät ole vain esteettinen haitta, vaan ne heikentävät ekosysteemien kuntoa ja lajien selviytymismahdollisuuksia monin tavoin.

Metsämieleksi kutsun mielentilaa, joka uskoo – kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti – että tämän ei tarvitse mennä näin: metsämieli uskoo luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen mahdollisuuteen globaalin talouden hyökkäyksestä huolimatta. Vaikeahan metsämieltä on pitää kasassa ja urillaan, kun kokonaiskuvassa kulutus vain kiihtyy, ahneus valtaa kanssaihmisten mieliä, tuhokoneisto jyllää joka saralla. Metsämielikin siinä turtuu ja tahtoo luiskahtaa tunteeseen, että mitään ei ole tehtävissä.

“The unregulated, effectively lawless framework of global finance attracts and empowers a new category of criminals and psychopaths, especially now, with fewer or no constraints on the looting of social wealth and natural resources.”

Kansallispuisto alkaa olla piiritettynä hakkuilla ja teillä. Viimeisimpänä tässä ketjussa: palstan venevalkaman ja kansallispuiston pohjoisrajan välillä, jonka läpi legendaarinen Hetta-Pallas vaellusreitti kulkee, on ostanut iso metsätaloustoimija. Tätä menoa puisto jää suojelun saarekkeeksi, vaikka on tiedossa, että monimuotoisuuden säilyttämiseksi tärkeintä on suojelualueiden linkittyneisyys.

Kukaan ei varmaan osaa sanoa numeerisesti, milloin erämaa – tuttavallisemmin kaira – kadottaa erämaisuutensa. Mikä on esimerkiksi se melun määrä, joka vielä sulautuu ympäristöönsä siten, että eliöt (meidät mukaan lukien) saavat olla erämaan rauhassa? 

Pohjoisen metsät ovat tehokkaita hiilinieluja, arvokkaita luontokadon hidastajia ja välttämättömiä paikallisten ihmisten elinkeinoille, kuten poronhoidolle, metsästys-keräilylle ja matkailulle. Tästä huolimatta Enontekiöllä hakataan lähes luonnontilaisia metsiä, joista löytyy uhanalaisia lajeja ja vanhojen metsien indikaattorilajeja.