Hetan seutu on latuhiihtäjän paratiisi kattavan verkostonsa ja alueen erämaisuuden rippeiden ansiosta. Jos kelkkailijat eivät systemaattisesti ajaisi latuja pilalle, tämä paikka saattaisi hyvinkin olla maailman kärkikolmikossa pitkien päivämatkojen hiihtonautiskelijalle.
Latujen kunnossapito loppui tällä kaudella 28.4. Ne laduista, jotka ovat säästyneet kelkkailijoilta, ovat pysyneet hyvinä tai vähintään kulkukelpoisina eiliseen asti. Mutta ihan kauhean kovasti niille ei ole ollut enää tarvetta viimeisen kuukauden aikana – ainakaan näin luisteluhiihtäjän näkökulmasta – sillä tapahtui taas se, mikä lumessa on parasta: hankikanto. Varhain aamulla yöpakkasten jäljiltä ja usein myös keskellä päivää teräshanki on kantanut jopa kävelijää. Hankiaisen myötä luistelusuksesta tulee maastosuksi ja koko seutu on auki sille, joka ei välitä kupruista ja kuopista liu’un alla ja pinnan ajoittaisesta jäisyydestä. Ja rohkaisen olemaan välittämättä, sillä tämä luisteluliito on riemukkainta menoa, mitä maasto tarjoaa!
Oheinen kuva on noin kuukauden takaa Pöyrisjärven pohjois-puolelta Maaterilta, jonne pääsin lumenmittausurakan yhteydessä Näkkälän kylältä luistellen kolmessa tunnissa.
PS. Muistathan kevättalvella maastossa varoa häiritsemästä pesintää suunnittelevia lintuja, vasovia poroja ja muita erämaan eläinkulkijoita.
PPS. On olemassa fluorittomia suksivoiteita, jotka eivät vaaranna vesien puhtautta. (Näistä toivottavasti lisää seuraavan hiihtokauden alussa.)
