Kansallispuisto alkaa olla piiritettynä hakkuilla ja teillä. Viimeisimpänä tässä ketjussa: palstan venevalkaman ja kansallispuiston pohjoisrajan välillä, jonka läpi legendaarinen Hetta-Pallas vaellusreitti kulkee, on ostanut iso metsätaloustoimija. Tätä menoa puisto jää suojelun saarekkeeksi, vaikka on tiedossa, että monimuotoisuuden säilyttämiseksi tärkeintä on suojelualueiden linkittyneisyys.
Palstan läpi menee paitsi tämä Suomen vanhin tunturialueiden vaellusreitti, myös hiihtolatu ja kelkkareitti. Kesäreitti on vedetty vuonna 1934 ja on siitä lähtien palvellut matkailijoita, jotka tulevat Lappiin hetkeksi luonnon helmaan. Se saattaa hyvinkin olla Tunturi-Lapin tunnetuin luontokohde ulkomailla. Kävijämääriltään se on Suomen suosituin.
Asiasta on käyty tiukkaa vääntöä, kun kuntalaiset ovat äänekkäästi ja sankoin joukoin ilmaisseet huolensa reitistä ja kansallispuiston tulevaisuudesta. Kunnanhallitus päättikin yksimielisellä äänestyksellä käyttää etuosto-oikeuttaan ja ostaa alueen suojeluun. Palstan ostanut metsätaloustoimija kuitenkin valitti asiasta hallinto-oikeuteen, jossa se odottaa käsittelyä. Kunta perusteli suojelutarvetta vaellusreitin perusteella, joka on maakuntakaavaankin merkitty kulttuuri-historiallisesti merkittäväksi reitiksi ja on yksi paikallisen matkailun kulmakiviä.
Metsätaloustoimija väitti valituksessaan alueella kulkevan kymmeniä vastaavia reittejä. Hän ei taida kuulua luonnon kulkureihin, kun ei tiedä polun ja polun eroa! No, jokainen kulkija voi miettiä kulkiessaan ohi monisatavuotisten käppyrämäntyjen, lintujen asuttamien kelojen, kirkkaiden purojen, keskellä kunttaa, joka on kasvattanut rihmastoa ja joka ylläpitää tätä kaikkea: miten erilainen kansallispuistokokemus olisi, jos alku- tai loppumatkasta pitäisi kävellä hakkuuaukean läpi.
Lue aiheesta Lapin kansan artikkeli: https://www.lapinkansa.fi/pienmetsanomistaja-taina-niemela-huolestui-enontek/6249043
vaellusreitti
