Kukaan ei varmaan osaa sanoa numeerisesti, milloin erämaa – tuttavallisemmin kaira – kadottaa erämaisuutensa. Mikä on esimerkiksi se melun määrä, joka vielä sulautuu ympäristöönsä siten, että eliöt (meidät mukaan lukien) saavat olla erämaan rauhassa?
Tiet määritelmällisesti tuhoavat kairan, joka on tietön alue suurten jokien välissä. Metsätie ei voi mahtua kairaan. Tiet ja kaira eivät yksinkertaisesti ole yhtäaikaisesti totta. Tämän määritelmän lisäksi ei taida olla mitään tarkkaa taitekohtaa, jossa muutos tapahtuu – ei, vaikka kaikki olisivatkin ehkä yhtä mieltä siitä, että Puljun erämaa-alue on erämaata, mutta etelän metsätalousvyöhyke ei. Se mikä on kaupunkilaisturistille erämaata, ei välttämättä tunnu siltä paikalliselle. Hettalaisen erämaa taas saattaa olla ihan muuta jollekin erämaasta riippuvaiselle lajille, kuten kotkalle, jonka pesimä häiriintyy moottorien melusta, tai sienirihmastoille, jotka ovat levittäytyneet satojen kilometrien alueelle.
Mutta vaikka erämaa määritelmällisesti olisikin liukuva, voi jokainen kuulostella ympäristöjä, tarkastella faktoja ja vetää niistä omat johtopäätöksensä. Ja samalla miettiä: Olemmeko valmiita siihen, että kaira katoaa lopullisesti?
erämaa alue
