Blogi

Ounasjärven soutuvenetaksi toimii tänäkin kesänä iltaisin myös roskataksina: uisteluretkillä uisteluosuus unohtuu, kun roskat vetävät soutajaa puoleensa. Alkukesästä toiseen järvistä ja rannoilta löytyy paljon roskaa, kuten verkkoja, lasisia ja muoviosia juomapulloja, tölkkejä, verkon kohoja, muovisia reittimerkkejä, makeispakkausten kääröjä, muovipeitteitä ja -pusseja. Mikään virallinen taho ei näitä kerää pois. Jätteet eivät ole vain esteettinen haitta, vaan ne heikentävät ekosysteemien kuntoa ja lajien selviytymismahdollisuuksia monin tavoin.

Metsämieleksi kutsun mielentilaa, joka uskoo – kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti – että tämän ei tarvitse mennä näin: metsämieli uskoo luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen mahdollisuuteen globaalin talouden hyökkäyksestä huolimatta. Vaikeahan metsämieltä on pitää kasassa ja urillaan, kun kokonaiskuvassa kulutus vain kiihtyy, ahneus valtaa kanssaihmisten mieliä, tuhokoneisto jyllää joka saralla. Metsämielikin siinä turtuu ja tahtoo luiskahtaa tunteeseen, että mitään ei ole tehtävissä.

“The unregulated, effectively lawless framework of global finance attracts and empowers a new category of criminals and psychopaths, especially now, with fewer or no constraints on the looting of social wealth and natural resources.”

Kansallispuisto alkaa olla piiritettynä hakkuilla ja teillä. Viimeisimpänä tässä ketjussa: palstan venevalkaman ja kansallispuiston pohjoisrajan välillä, jonka läpi legendaarinen Hetta-Pallas vaellusreitti kulkee, on ostanut iso metsätaloustoimija. Tätä menoa puisto jää suojelun saarekkeeksi, vaikka on tiedossa, että monimuotoisuuden säilyttämiseksi tärkeintä on suojelualueiden linkittyneisyys.

Kukaan ei varmaan osaa sanoa numeerisesti, milloin erämaa – tuttavallisemmin kaira – kadottaa erämaisuutensa. Mikä on esimerkiksi se melun määrä, joka vielä sulautuu ympäristöönsä siten, että eliöt (meidät mukaan lukien) saavat olla erämaan rauhassa? 

Pohjoisen metsät ovat tehokkaita hiilinieluja, arvokkaita luontokadon hidastajia ja välttämättömiä paikallisten ihmisten elinkeinoille, kuten poronhoidolle, metsästys-keräilylle ja matkailulle. Tästä huolimatta Enontekiöllä hakataan lähes luonnontilaisia metsiä, joista löytyy uhanalaisia lajeja ja vanhojen metsien indikaattorilajeja. 

Järvi on avoinna 25. toukokuuta alkaen.

Kohvakepit poistettu 14.5. ja sitä kautta jään mittaaminen on tältä kaudelta ohi. Jäätä oli vielä 58cm, josta teräsjäätä noin puolet. Kohva oli jo pehmeää kairata, mutta kantoi kuitenkin kävelijää.

Viimeisen lumenmittauksen suoritin 19.5. Näkkälässä, jossa pälveä jo noin 90 prosenttia maa-alasta.

Tulvahuippu Ounasjoella ja -järvellä koettiin 20.5.  tienoilla. Odotettavissa saattta olla vielä toinen pienempi huippu, kun sulavedet saapuvat tunturialueilta. Toisen huipun ei ole ennustettu olevan kovin suuri tänä keväänä.

Kaikkein oudointa vesistöjen keväässä on tämä: tulee päivä, jolloin linnut laulavat ja hyönteiset pörräävät, aurinko on horisontin yläpuolella vuorokauden ympäri, joet pauhaavat, järven rantavesi on vapaata, mutta järven jääkansi vielä vaan pysyy. Lumi on sulanut päältä, mutta pitkään aikaan kohvan valkoisuus ei päästänyt auringon säteitä läpi lämmittämään itse teräsjääkantta. Pinnassa näkyy kyllä muutoksia, mutta talviselta järvi silti vaikuttaa.