Olen mainostanut yritystäni hiilineutraalina. Tämä on totta, sillä lihasvoimin liikuteltava kulkupelini on puhdas tapa matkustaa. Mutta en oikeastaan pidä termin hiilijalanjälki käytöstä. Se usein – tahallaan tai tahattomasti – sekoitetaan kestävyyteen, vaikka se kertoo kestävyydestä hyvin vähän ja on monin tavoin jopa harhaanjohtava. Hiilineutraalius laskelmia vääristellään sillä, että yritys voi kompensoida olemalla metsänomistaja, joka istuttaa metsää. Tämä kompensaatio ei takaa, etteikö metsää myöhemmin hakattaisi. Kuulostaa yrityksille vähän liian helpolta?
Hiilijalanjälki ei myöskään osassa laskentatapoja ota huomioon muita hiukkaspäästöjä tai melusaastetta.
Ehkä vielä ongelmallisempaa hiilineutraaliuden käytöstä kestävyyden mittarina on se, ettei se kerro juuri mitään yrityksen muusta resurssien käytöstä. Kuvasta usein puuttuu kokonaan mm. kaivannaisteollisuus, jonka kasvattaminen on nk. vihreän siirtymän taustalla. Edes kaikki hiilidioksidipäästöt eivät tule mukaan näihin laskelmiin, sillä kaivannaisteollisuuden kuljetus- ja rakennusinfran päästöt jätetään monissa laskutavoissa ulkopuolelle. Vihreän siirtymän sähkömoottorit tarvitsevat yhä uusia kaivoksia, josta niiden akkujen käyttämä litium kaivetaan. Tällainen kaivos olisi myös Tarvantovaaran erämaa-alueelle joidenkin tahojen haaveilema kaivos: siinä Euroopan viimeiset suuret suoalueet, moninkertaisesti suojellut ja latvavesialueina ja lintujen suojapaikkoina elintärkeät, on vihreän siirtymän nimissä uhrattava. Tämä siitä huolimatta, että suot ovat maailman uhanalaisimpia ekosysteemejä.
Hiilijalanjälkeen ei myöskään useimmiten ole laskettu materiaalien koko elinkaarta.
Veneeni on tehty puusta ja lastulevystä. Siinä on teräsosia airojen pidikkeissä ja tervaa pinnalla. Se ei siis ole mikään täysin materiaaliton vehje – mutta materiaaleilla ja niiden kuljetuksilla on eroja. Vene on paikallisesti valmistettu ja pysyy pienillä huolloilla käyttökunnossa ihmisiän. Itse asiassa tämä nimenomainen vene on jo kerran kierrätetty eli dyykattu: se oli jo saanut lahoamistuomion, kunnes taitava veneenveistäjä pelasti sen vaihtamalla osan kokkapuusta. Kaikkia siihen liittyviä materiaalien ketjuja en voi ihan varmuudella selvittää, sillä veneseppä ei ole enää näissä maisemissa. Hyvällä omallatunnolla uskallan silti väittää: paljon tämän ekologisempaa kulkupeliä ei toista ole!
Puuvene
