Enontekiön matkailun kulmakivi on eittämättä alueen ainutlaatuinen luonto. Sitä täältä tullaan hakemaan: hiljaisuutta ja rauhaa, jota muualta on nykyään vaikea löytää.
Rakastan Enontekiön erämaita ja maailmalla olen valmis kailottamaan muiden mukana, että ei ole toista tällaista paikkaa. Mutta -
Helposti tämä hehkutus kätkee alleen vaikeita aiheita, joiden pelätään pilaavan alueen matkailumaineen. Ympäristönsuojelun epäkohtien esilletuominen näyttäytyy matkailumainonnan valossa luopiomaiselta. Tämä siinäkin tapauksessa, että tietyt kehityskulut saattaisivat johtaa alueen selkeäimmän matkailuvaltin eli erämaisuuden menettämiseen: ei tarvitse kuin mennä rajan yli Ruotsinpuoleiseen Saamenmaahan, kun huomaa, miten muutamalla megaprojektilla tämä rauha voidaan nopeasti tuhota.
Mainospuhe on mainospuhetta, ja sen tehtävä on suitsuttaa ja kaunistella. Mainosten kenttäähän ovat mielikuvat. Mutta vaikka mielikuvat ovatkin tärkeitä ja mielikuvittaminen monin tavoin kannattelee elämää, niin elämä ei ole matkailumainos, eikä edes kaunis vanha erätarina. Kantokyvyn ja monimuotoisuuden kysymyksissä ei voida operoida ainoastaan mielikuvien tasolla. Onneksi on myös tahoja, jotka nostavat esille faktoja kaivos- ja hakkuuhankkeiden vaikutuksista. Ne osaltaan pitävät huolen siitä, että puhe kunnan ainutlaatuisesta luonnosta perustuu myös tulevaisuudessa johonkin muuhun kuin pelkkiin mielikuviin.
Roskat reitillä
