Viherpesu on tunnetusti propagandaa, jolla jokin kulutustuote tai muu ympäristölle haitallinen asia saadaan kuulostamaan ympäristöystävälliseltä. Viime vuoden kunniamaininnan viherpesusta annan Kontiolle, joka valmistaa luksus-hirsimökkejä. Se suitsuttaa sloganissaan: ”Eläköön puu!”
Metsätalous on kunnostautunut viherpesussa jo pitkään, ja sillä on ollut käytössään valtion propagandakoneisto resursseineen. Hakkuita kutsutaan metsänhoidoksi, puupeltoja metsiksi. Tiet ovat jotain sellaista, josta hyötyvät kaikki alueella liikkujat – nekin joiden erämaapalstat tie on pilannut sukupolvien ajaksi. Tällaisessa hyvin yleisessä hyötydiskurssissa metsätiet ovat luontopalveluja, jotka mm. tukevat metsästystä ja kairassa kulkemista. Aivan kuin metsästys olisi vain lihan mahdollisimman tehokasta roudaamista ilman eräilyä, ja kairaan pääsyssä tärkeää vain helppous ja nopeus.
Tiediskurssin viherpesussa varsinkin Metsähallituksen metsätalouspuoli on kunnostautunut sivuillaan. Vai mitä te ajattelette tästä logiikasta, jossa ilmastonmuutokseen varautuminen ja päästöjen vähentäminen limitetään, ja joka mahtailee, että tieverkosto vähentää ilmastokuormitusta?:
”Metsäteiden parantaminen on myös varautumista ilmastonmuutokseen. Teiden on kestettävä sateisten syksyjen ja lauhojen talvien kelirikot. Lisäksi metsäteillä on tarkoitus liikennöidä yhä enemmän nykyistä raskaammilla puutavara-autoilla. Isommilla autoilla liikennöiminen vähentää polttoaineen tarvetta, mikä pienentää puunkuljetuksista aiheutuvia päästöjä.”
