Vene ei ole päässyt tänä kesänä sen viime vuosilta tutulle jokivaellukselle. Veneen kunnostus on teettänyt vähän enemmän töitä kuin muina keväinä. Oli myös vaikea löytää sellaista aikaikkunaa, jolloin vedenkorkeus olisi ollut jokivenematkalaisille sopiva. Ensin joki tulvi ja sitten pinnan korkeus laski äkkiä, yllättäen. Koskista tuli kivisiä, eivätkä ne tarjoa vauhdin hurmaa näin matalalla vedellä, ei varsinkaan täyteen lastatulle veneelle, joka ui syvemmällä kuin kajakki tai kanootti.
Vaelluksen sijaan olen soudellut ympäri järveä ja kerännyt roskia rannoilta. Ounasjoen siro vaellusvene on siis päätynyt roskakuljetukseen. Ei kuulosta kauhean jalolta tehtävältä koskiin luodulta kiitäjältä, joka kääntyy ketterästi ja on kevyt vedettävä ylävirran kuohuissa. Mutta arvokkaasti se kulkee tässäkin tehtävässä.
Ihmisten jätettä on riittänyt keväisen vedenpaisumuksen jäljiltä ehkä jopa enemmän kuin muina vuosina: lelupyssy ja muita muovileluja, karkkipusseja, juomapulloja, styroksilevyjä, rikkoontunut kalaverkko, kastelukannu, maalattua roskalautaa, oransseja reittimerkkejä. Röykkiöittäin muovia. Vaarallisia jätteitä, joista liukenee vesistöjä pilaavia aineita (palaan myöhemmin aiheeseen Ounasjärven kemiallisesta tilasta eli niistä haitallisesta aineista, joita järvestä mittauksissa löytyy) . Parin päivän aikana keräsin neljä jätesäkillistä roinaa. Palkan maksan itselleni roskien muodossa. Laudanpätkillä olen korjaillut venelaituria ja kastelukannu on ollut hyödyllinen kasvimaalla.
Onko jätettä ollut enemmän kuin muina vuosina vai onko hidas rantojen myötäinen roskasouteloni terästänyt jätesilmääni?
roska-
roska
