Hups, huomasin, että viimeisin tilannekatsaus on järven jäätyminen. Aika paljon on vettä virrannut sen jälkeen…
Vene on käännetty ja se odottaa rauhallisesti lumen alla ensi kevättä. Lunta on kertynyt sen päälle jo yli 80cm, ja lisää tulee. Välillä se on pitänyt pariinkin otteeseen tyhjentää, ettei lumen paino lysäytä sitä kasaan.
Tunturissa hanki jo kantaa, on kantanut jo joulukuun alkupuolelta asti. Hetassakin alavilla mailla on välillä käynyt nollassa ja paikoin jopa satanut vettä. Metsässä lumimassat on tippuneet puista pariinkin kertaan, joten siellä on puiden alla kantava hanki, samoin soilla, missä tuuli on tuivertanut. Yllättävän monessa paikassa on hanki kuitenkin vielä pehmeää ja metsäsuksilla kulkeminen hidasta.
Jää sen sijaan kantaa järvissä ja joilla (virtapaikkoja lukuun ottamatta). Asetin kohvakepit marraskuun alussa. Kohvaa on Ounasjärvellä kertynyt n. 20 cm sellaisen kolmekymmensenttisen teräsjään päälle. Jää ei olekeskivertoa paksumpaa, vaikka pakkaset ovat tänä talvena paukkuneet oikein kunnolla.
Useaan otteeseen järven jäät ovat olleet vesillä ja Ounaksessakin oli jonkin aikaa hankalakulkuinen komojää: 10cm vesikerros ohuen jääkannen alla varsinaisen jääkannen päällä. Kovat pakkaset senkin jäädyttivät kuitenkin.
Niin, nuo kovat pakkaset, niitä on saatu oikein vanhanaikaisesti. Ennätys paukkui: kotimittari näytti -44 astetta celsiusta. Kolmisen viikkoa pyörittiin jatkuvasti -30 hujakoilla. Pakkanen on koetellut yhtä jos toista kulkijaa ja mittaajaa. Pienilläkin retkillä on saanut olla varautunut haavereihin. Arki oli jatkuvaa pakkaamista ja pukemista. Työkalut jäässä, sormet jäässä, akut loppu, autot käyttökelvottomia, kinttaat koppurassa, muoviosat ja muut materiaalit rapshteli rikki. Liikkuminen oli yhtä kömyämistä ja möyryämistä. Jos en rakastaisi pakkasta niin paljon, niin melkein olisi tehnyt jo mieleni sanoa: riittää!
Tärkein ja kaunein talvisista järven tapahtumista on nyt takanapäin: Kaamos. Aina liian nopeasti ohi. Joulukuussa oli järvellä rauhallista. Verkot pyysivät kalaa, mutta jään päällä ei kulkijoita juuri näkynyt. Kelkkailijat eivät vielä olleet innostuneet talvesta tai sitten vettä oli niille jään päällä liikaa.
Kaamoksen päätyttyä ei ole enää ihan niin rauhallista. Kelkat ovat aloittaneet pärräämisensä. Hyvä puoli tässä kulkupelien menossa on se, että myös latukone kulkee taas pitkiä latuja vetäen.
Ja oletettavasti päivänä minä hyvänsä toteutuu se hiihtäjän suurin talvitoive: hanki kantaa!
