Rantarakentamista on karkeasti kahdenlaista: ympäröivään maisemaan sulautuvaa ja asukkaan/rakentajan ehdoilla tehtyä. Kutsutaan näitä koulukuntia nyt yksinkertaistaen vaikka pohjoiseksi ja eteläiseksi estetiikaksi.
Ympäristöön sulautuva rantarakentaminen ottaa huomioon sen, minkälaisen vaikutelman järvi tai joki antaa vesistöstä päin koettuna. Se on siis pohjoisten piilopirttien estetiikkaa. Joki tai järvi saattaa olla tiheäänkin kämppärakennettu, mutta siinä siitä huolimatta säilyy vesillä liikkujille koskemattomuuden tuntu.
Hetan venevalkaman uudessa ”korjatussa” ilmeessä näkyy eteläinen koulukunta. Raivattu on – työn teetättäjän mukaan puskaa, vaikka kyseessä olivat reilusti yli 10cm halkaisijaltaan koivut. (Tiedoksenne: nämä eivät ole näillä lakeuksilla ihan pikku puuta.) Tämä kuulemma helpottaa lumiaurausta – vaikka auraustarvetta ei välttämättä ole alueelle, ja katulamput ovat joka tapauksessa vielä siinä parkkipaikan keskellä, missä ”puskat” olivat. Myös kelkkareittiä on levennetty ja suoristettu niin, että veneet eivät tahdo mahtua talviteloille. Nämä korjausliikkeet tehtiin siitä huolimatta, että parkkipaikkatilaa löytyy kylästä muualtakin kuin rannasta ja kelkatkin olisivat mahtuneet kulkemaan siitä mistä ennekin. Veneillä ei ole muuta paikkaa, mihin rantautua.
On hienoa, että valkamaa siivottiin romusta. Vähän pienemmällä rempalla se olisi kuitenkin jäänyt myös mukavammaksi oleskella ja virittäytyä vaelluksen lähdön tunnelmiin.
Venevalkama on tarkoitettu paitsi veneille, se on myös kylän ainoana julkisena rantatilana eräänlainen ulkoilmaolohuone niin kyläläisille, turisteille kuin vaeltajillekin. Ja olisihan järven selällä ihanampi lipua, jos asfalttiaukot eivät rumentaisi Hetan muuten niin sööttiä rantakuvaa.
Maakrapu katselee maailmaa eri vinkkelistä kuin soutaja.
Arkistokuva Hetta satamasta, toukokuu 2020
